Kuukausi Euroopassa


Kuvia ja tunnelmia kuukauden mittaiselta karavaanimatkaltamme Euroopan halki 2.6.-29.6.2012.

torstai 21. kesäkuuta 2012

la Grave la Meije

Aamulla sää oli pilvinen ja vuoret työnsivät niitä alas laaksoon. Pilvet olivatkin vuorien puolessa välissä. 
Lähdimme ajamaan kilometrin korkeuteen vuorelle josta lähtisi gondolireitti melkein 3,5km. Serkkumme olivat tulleet samalle leirintäalueelle edellispäivänä ja lähtivät mukaamme.



Lippuja ostaessamme myyjä ihmetteli ja kyseli moneen kertaan halusimmeko todella lähteä vaikka huipulla saattaisi olla huonot näkymät pilvisyyden vuoksi, lämpötila olisi vain +2 ja lisäksi siellä olisi lunta. Hän myös osoitteli kenkiämme ja sanoi ettei niillä voisi kävellä lumihangessa. Pidimme myyjää hieman omituisena, sillä olemmehan Suomesta emmekä siitä johtuen pelkää lunta. Myyjä myi liput melko vastahakoisesti, eikä ollut millään ymmärtävinään ikiämme tai missä osissa maksaisimme. Pääsimme kuitenkin lähtöportille!:)

 Lippujen ostoa

 Valmiina lähtöön!

 Ranskalaista turvallisuutta-ovet jäivät rakosilleen.








Huipulle päästyämme kävelimme la Grotte de Glace jääveistosluolaan joka oli rakennettu vuoren sisään.













Tuuli oli melkoinen;)


Pian olikin jo ruokatauon paikka jossa ranskalaiset kokit joutuivat ylittämään matemaattiset kykynsä. Olimme tuvan ainoat asiakkaat, mutta tilauksemme oli silti vaikea valmistaa. Myyjät kyselivät ja varmistelivat useasti annosten määrän mutta toivat silti vain seitsemän annosta yhdeksän sijaan. Kun toiset olivat jo syöneet muutama vielä odotteli ruokaansa. Myyjät istuivat viereiseen pöytään istuskelemaan ja naureskelemaan jolloin kysyimme olisiko kahta annosta tulossa. He olivat unohtaneet valmistaa ne! Olimme myöhästyneet jo gondolistakin joten odottelimme vielä viimeisiä annoksia. Kokonaisuudessaan ruokapaikassa kesti puolitoista tuntia. Sitten lähdimme gondolilla takaisin alas.


Ruokatauolla

















keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Col du Calibier


Joni polki Col du Calibierin (2645m) huipulle kiemurtelevaa ja jyrkkää serpenttiinitietä edestakaisin 110km. Ylämäkeä oli reitillä 45km ja alamäkeä vastaavasti saman verran. Ylämäkiosuus kesti 3,5h ja alamäki takaisin 1,5h josta 28km pystyi olla polkematta. Jonin mielestä reitti oli hienoin missä on ikinä polkenut. Pyöräilijöitä näkyi puolet enemmän kuin autoja.



Kävimme myös tutustumassa autolla vuoreen ja ajoimme niin pitkälle kuin autolla pääsi. 




Kaiteet ylsivät vain polveen asti ja pudotusta reunalta oli satoja metrejä!